Kaihileikkaus paransi Riston näön

Risto Holmstenin kaihin oireet etenivät vääjäämättä, mutta hän sinnitteli niiden kanssa pitkään, vaikka harrastukset jäivät ja elämänlaatu heikkeni. Syksyllä 2020 Risto tarttui härkää sarvista ja varasi ajan Silmäasemalle kaihileikkaukseen. Kuin verho olisi kadonnut silmien edestä, Risto kertoo leikkauksen jälkeen. Kaihileikkaus on yksi yleisimmistä leikkauksista – kaihi kun tulee meistä jokaiselle korkean iän myötä. Silmäasemalla kaihileikkaukseen pääsee jonottamatta.

Espoolainen Risto Holmsten sai kaihidiagnoosin kuusi vuotta sitten mutta sinnitteli oireiden kanssa kauan. Pitkän linjan taloyhtiöaktiivi, sähköinsinööri, kilpapyöräilijä ja -purjehtija päätti lopulta panostaa parempaan elämänlaatuun. Silmälääkäri huomasi Risto Holmstenin kaihin vuonna 2014, ennen kuin Risto itse osasi sitä edes epäillä.

“En muista, miksi menin lääkäriin, mutta alkava kaihi sieltä löytyi. Lääkäri sanoi, että katsotaan, näkö oli vielä jotenkuten kohdallaan”, Risto muistelee.

Kaihin oireet etenivät vääjäämättä. Lukeminen vaikeutui, ja television tekstitykset sulautuivat taustaan. Risto käytti sinnikkäästi samoja vanhoja lähi- ja kaukolaseja, vaikka näki kauas todella heikosti. Optikolle hän ei halunnut, joten silmiä ei tutkittu lähes seitsemään vuoteen.

“Siinä oli se vaara, että passittaisivat kaihileikkaukseen ja ottaisivat odotusajaksi ajokortin pois. Leikkausjonossa olisi voinut kulua puolikin vuotta.” Risto pohtii. Autoa hän ajoi mielellään vain valoisaan aikaan, sillä pimeällä vastaantulevien autojen valot häikäisivät liikaa.

Kaihin oireet toivat haasteita harrastuksiin

Vähitellen kaihin oireet alkoivat häiritä harrastuksia toden teolla. Intohimoinen purjehtija, pyöräilijä ja golfinpelaaja piti kiinni aktiivisesta elämästä niin kuin vain pystyi.

“Pyöräillessä pysyin tietenkin tiellä, mutta en erottanut maastossa vesiuria ja kiviä,” Risto kuvailee. Purjehtiessa en nähnyt karttaplotterin näyttöruutua metrin etäisyydeltä, niin piti aina irrottaa ruorista ja käydä katsomassa.”

Golfista oli lopulta pakko luopua, kun pallon lentosuunta ja putoamispaikka jäivät mysteeriksi. “Kaverit saivat etsiä puolestani”, Risto muistelee.

Jälkipolville riittää nähtävää

Riston elämä on ollut harvinaisen värikäs. Töölöläisen duunariperheen poika kävi sodan jälkeen kansakoulun ja ammattikoulun, suoritti keskikoulun vuodessa työn ohessa ja valmistui teknillisestä opistosta insinööriksi, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Vapaa-ajallaan hän osallistui lukuisiin SM-tason purjehdus- ja pyöräilykilpailuihin.

Lapsenlapsille on tallessa laatikollinen mitaleita, DVD:lle siirrettyjä kaitafilmejä ja loputtomasti tarinoita, joita Risto kertoo yhteisillä sienestys- ja kalastusretkillä.

Lähes 83-vuotias Risto pitää silmiään kullanarvoisina. “Jos ihminen joutuisi luopumaan aisteista, niin mistä sitä viimeksi luopuisi? Näön menetystä harmittelisin itse eniten. Se muuttaisi elämän ihan toisenlaiseksi.”

Hammaslääkärikäyntiä helpompi kaihileikkaus

Syksyllä 2020 Risto päätti, että kaihin kypsyttely saisi jäädä. Hän varasi ajan Silmäaseman kaihileikkaukseen, ettei elämänlaatu enää kärsisi huonon näön vuoksi.

“Tuli sellainen tilanne, että nyt pitää jotain tehdä. On tekoniveliä, tekohampaita, tekolonkkia ja kuulolaitteita, niin täytyi ne silmätkin korjata”, hän naureskelee.

Palvelu löi minut aivan ällikältä

Leikkauspäivä sovittiin saman tien, ja koko prosessi eteni nopeasti. Riston kaihi leikattiin Espoon Silmäsairaalassa vain reilun viikon kuluttua ensikäynnistä. Eniten kaihileikkauksessa yllättivät huolenpito ja helppous.

“Sairaala oli miellyttävä ja rauhallinen. Olohuoneessa oli kahvitarjoilu ja voileipiä, ja hoitaja kysyi, mitä musiikkia haluaisin kuunnella odotellessa. Palvelu löi minut aivan ällikältä, ja itse leikkaus oli jopa hammaslääkärikäyntiä helpompi”, Risto muistelee.

Kaihileikkaus vei verhon silmien edestä

Kaihileikkauksen jälkeen Risto näkee taas kauas ilman silmälaseja. Lähilaseissa tarvittava voimakkuus väheni yhdessä yössä +8:sta noin +2:een. Kaihileikkauksesta toipuminen eteni nopeasti, vain jälkihoito silmätippoineen kestää vielä kuukauden verran.

“Ensimmäinen päivä oli vähän sumea, mutta seuraavana aamuna olin jo vapailla vesillä. Se kirkkaus hämmästytti, oli kuin verho olisi kadonnut silmien edestä. Näkemisen taso oli muuttunut ihan toisenlaiseksi”, Risto kertoo.

Kaihileikkauksen jälkeiset rajoitukset mietityttivät aktiivisesti urheilevaa Ristoa, mutta pitkät pyöräilylenkit joutuivat tauolle vain viikoksi. Nyt pyöräilemästä ei enää tarvitse kiirehtiä kotiin ennen hämärän tuloa. Pyörän selässä Ristolle riittävät sporttilasit ilman vahvuuksia, jotka suojaavat silmiä roskilta, ötököiltä ja viimalta. Syksyn sienisaaliin suhteen odotukset ovat korkealla.

“Olen todella tyytyväinen, kun sain nämä uudet silmät. Kaihileikkauksen jälkeen jopa suppilovahveroiden löytäminen sammalikosta on hirveän paljon helpompaa”, Risto toteaa.